Antioksidantit

Mitä antioksidantit ovat?

Antioksidantit ovat toisten yhdisteiden hapettumista ehkäiseviä kemiallisia yhdisteitä. Antioksidantit ovat elimistön terveydelle välttämättömiä, sillä antioksidantit tasapainottavat oksidatiivisesta stressistä johtuvia haitallisesti elimistöön vaikuttavia reaktioita (hapettumisreaktioita). Osana elimistön luonnollista aineenvaihduntaa tapahtuu kaiken aikaa paljon hapetusreaktioita, joita elimistö välttämättä tarvitsee, mutta se kuluttaa elimistön rakenteita, mikä on oksidatiivista stressiä.

Antioksidantti voi olla joko elimistössä muodostuva tai ravinnon, varsinkin kasvien, sisältämä aine. Erilaiset reaktiiviset happiyhdisteet sekä vapaat radikaalit saavat aikaan oksidatiivisen stressin, minkä lisäksi vapaat radikaalit nopeuttavat elimistön vanhentumista ja vaikuttavat useiden sairauksien syntymiseen (sydän -ja verisuonisairaudet, syövät, vanhenemiseen liittyvät muutokset).

Antioksidantti estää hapettumista joko siten, että antioksidantti itse reagoi (hapettuu), jolloin vapaasta radikaalista tulee tehoton ja siten pelastaa muita merkittävimpiä molekyylejä vaurioitumiselta. Elimistön hyvinvoinnille ja terveydelle on välttämätöntä, että sillä on toimiva antioksidanteista muodostuva puolustusjärjestelmä. Elintarviketeollisuudessa antioksidantteja käytetään säilönnässä.

Antioksidanttien historiasta

Joseph Priestley (1733-1804) oli englantilainen pappi, kemisti, luonnonfilosofi ja psykologi. Hän keksi vuonna 1722, että vihreät kasvit erittävät happea. Hän päätyi johtopäätökseen, että happi saattaa lyhentää ihmisen elinikää. Kemianteollisuudessa huomattiin 1930-luvulla rasvan, muovin ja kumin härskiintyvän vapaiden happiradikaalien tähden. Nebraskalainen tohtori Denham Harman tuli vuonna 1956 tulokseen, että solutkin vaurioituvat happiradikaalien vaikutuksesta. Hän katsoi, että huomattava osa pitkäaikaissairauksista johtui happiradikaaleista.

Antioksidanttien lähteitä

Osa antioksidanteista syntyy elimistössä kuten karnosiini (sen tuotanto vähenee vanhetessa). Lisäksi elimistön antioksidantteina toimii joukko entsyymeitä: glutationiperoksidaasi, superoksididismutaasi, katalaasi. Osalla vitamiineista on antioksidanttivaikutuksia, mutta vitamiini ei ole synonyymi antioksidantille.

C-vitamiini (askorbiinihappo on vesiliukoinen vitamiini, jota saa marjoista ja sitrushedelmistä, kaalista ja parsakaalista muun muassa). E-vitamiini (tokoferoli, joka on rasvaliukoinen vitamini. Sitä on mm. vehnänalkioissa, siemenissä ja kasviöljyissä). A-vitamiini (retinoli tai beetakaroteeni. Sitä saa tummanvihreistä, keltaisista ja oransseista vihanneksista ja hedelmistä kuten porkkanasta, parsakaalista ja tomaateista). Fenoliset yhdisteet eli flavonoidit. Karotenoidit kuten beetakaroteeni, alfakaroteeni ja lykopeeni. Mitä vahvempi on kasvin vihreä, keltainen, punainen tai oranssi väri, sitä enemmän se sisältää karotenoideja.

Mielenkiintoinen piirre on, että kyseisten kasvien kypsentäminen ja käsittely peräti tehostaa karotenoidien imeytymistä ja käytettävyyttä elimistössä. Luonnonmarjoista saa tehokkaasti antioksidantteja, sillä niissä on paljon C- ja E-vitamiinia sekä beetakaroteenia (lakka sisältää marjoista eniten beetakaroteenia). Seleeniä tarvitaan muodostamaan glutationiperoksidaasientsyymin, joka toimii antioksidanttina. Seleenin saannin parantamiseksi Suomessa alettiin vuonna 1984 lisätä seleeniä yleislannoitteisiin. Lisäksi antioksidanttivaikutusta on havaittu sinkillä ja ubikinonilla, pycnogenolilla sekä vihreässä teessä. Näin ollen paljon kasviksia sisältävä ruokavalio on merkittävä suojatekijä monia sairauksia vastaan. Osa antioksidanteista on rasvaliukoisia kuten A-ja E-vitamiinit, joten niiden liikakäyttöä on tärkeää välttää.

Osta antioksidantteja

 

{lang: 'fi'}