Iisoppi – Luonnonyrtti

Iisoppi on toiselta nimeltään isoppi (Hyssopus officinalis). Iisoppi kuuluu huulikukkaiskasveihin ja se on monivuotinen kukkiessaan runsaasti tuoksuva puolipensas. Joillakin iisoppiyksilöillä on puumainen rungon alaosa. Iisoppi kasvaa luontaisesti Välimeren alueella sekä Lähi-idässä. Iisopin nimi kreikankielessä on hyssopus, jonka on oletettu palautuvan heprean esob-sanaan,  joka esiintyy Vanhassa testamentissakin (uusimpien tietojen mukaan esob kuitenkin tarkoittaa erään meiramilajin nimeä). Suomeen iisoppi rantautui vasta 1600-luvun alussa, jolloin sitä alettiin viljellä lähinnä lääkekasvina luostareissa. Iisoppi sopii puutarhoihin karkottamaan lanttu-. nauris- ja kaaliperhosia.

Iisopin hyötykäyttö

Iisoppia ei ole käytetty runsaasti ruoanlaitossa, mutta iisoppia käytetään keventämään rasvaisia ruokia sekä mausteena salvian tapaan veri- ja maksaruoissa. Kasvisruokienkin maustamiseen iisoppi sopii, kuten kaalisalaatteihin, raasteisiin sekä peruna- ja papuruokiin, muhennoksiin ja keittoihinkin. Iisopin lehtiä on ennen käytetty salaattina. Iisoppi kelpaa hyvin yrttiteen yhdeksi ainesosaksi ja lisäksi iisopilla maustetaan useita eri yrttilikööreitä. Kylmiäkin juomia voidaan tehdä iisopista joko yksin tai yhdessä muiden yrttien kanssa. Iisopin käytössä ruokien maustamiseen on syytä olla varovainen, sillä iisoppi liikaa käytettynä tekee ruoasta kitkerää. Iisoppi oli aikoinaan kauan apteekkirohto Suomessa. Iisopin kukkivista latvoista on saatu lääkettä mm. astmaan ja keuhkoputkentulehdukseen sekä auttamaan liman poistumista. Iisopissa on karvasainetta nimeltä marrubiini, joka helpottaa liman erittymistä hengitysteistä.

Iisopin eteeristen öljyjen ketonit tuhoavat bakteereita ja edistävät ruoansulatusta, mutta liian suurina pitoisuuksina ne aiheuttavat kouristuksia ja voivat laukaista epileptisen kohtauksen, sillä öljy on hermomyrkkyä, joten kannattaa olla varovainen iisopin öljyn annostelussa.

{lang: 'fi'}

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *