Kivennäisaineet

Ravinnon mukana saatavat epäorgaaniset alkuaineet ovat kivennäisaineita. Niitä tarvitaan yli kaksikymmentä, jotta aineenvaihdunta toimisi normaalisti. Kivennäisaineille on myös laajempi määritelmä, jonka mukaan kivennäisaineita ovat ne alkuaineet, jotka jäävät kudoksia tai ruokaa poltettaessa tuhkaan. Ne kivennäisaineet ovat välttämättömiä alkuaineita, joita tarvitaan ravinnosta aineenvaihdunnan normaalina pysymiseksi. Tällaisia kivennäisaineita on yli kaksikymmentä. Kivennäisaineet ovat peräisin maaperästä, josta ne siirtyvät kasveihin ja niistä edelleen eläimiin. Ihminen saa kivennäisaineita sekä kasvi- että eläinkunnan tuotteista ja pieniä määriä myös juomavedestä. Elimistöön päätyy ruoan mukana myös ei-välttämättömiä kivennäisaineita ja osa niistä on vahingollisia, kuten esim. raskasmetallit. Samoin useat tarpeelliset kivennäisaineet tulevat haitallisiksi suurina pitoisuuksina.

Kivennäisaineet jaetaan makrokivennäisiin ja mikrokivennäisiin eli hivenaineisiin niiden esiintymispitoisuuden perusteella elimistössä. Hivenaineita ovat elimistölle välttämättömät alkuaineet, joiden päivätarve on alle sata milligrammaa.

Elimistö tarvitsee kivennäisaineita kolmeen eri tehtävään:
1. Kudosten rakennusaineiksi (kalsium, fosfori, magnesium, pii ja rikki),
2. Kudosten ja kudosnesteen osmoottisen paineen eli solujännitteen ja kalvojen läpäisyvyyden säätelyyn (natrium, kalium, kloori, kalsium ja magnesium),
3. Entsyymi- ja hormoniasäätelyn katalysaattoreiksi (rauta, koboltti, sinkki, mangaani, molybdeeni ja seleeni).

Makrokivennäisten päivätarve on yli sata mg vuorokaudessa. Kalsiumia ja fosforia esiintyy elimistössä eniten. Kalsiumin osuus kaikista kivennäisaineista elimistössä on noin 40 % ja siitä 99 % on luustoon sitoutuneena, missä kalsium toimii luuston rakennusosasena ja elimistön kalsiumvarastona. Magnesium on kolmas tärkeä makrokivennäinen on magnesium, jota aikuisessa ihmisessä on noin 20-30 gr ja siitä on yli puolet luustossa. Makrokivennäisiä ovat myös natrium, kalium ja kloori sekä rikki.

Hivenaineiden päivätarve ilmoitetaan tavallisesti mikrogrammoina. Välttämättömiä hivenaineita ovat rauta, kromi, koboltti, kupari, fluori, jodi, mangaani, molybdeeni, nikkeli, sinkki, pii, tina ja vanadiini. Hivenaineet toimivat lähinnä entsyymien ja hormonien rakenneosasina.

Useimpien kivennäisaineiden tarvittavasta saannista on elimistön puolustusmekanismeja ajatellen perusteltua huolehtia. On viitteitä, että sinkillä olisi nivelreumaan sairastumisen riskiä pienentävä vaikutus.

{lang: 'fi'}

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *