Nukkuminen ja uni

Nukkumisen aikana liikkuminen ja ulkomaailmaan reagointi ovat rajoittuneita. Uneen pääsee kun pimeähormoni melatoniini kytkee päältä ajattelevat aivot. Ihminen nukkuu normaalisti silmät suljettuina ja eräissä unen vaiheissa nähdään unia. Kaikki näkevät unia, vaikkeivät muistaisikaan niitä koskaan. Aivot toimivat unenkin aikana, mutta vähemmän aktiivisina. Nukkumisen aikana kaksi päävaihetta vaihtelee, ortouni ja vilkeuni. Nämä jaottelut on saatu mittaamalla EEG:n avulla aivojen aktiivisuustasoja. Suurin osa nukkumisesta on ortounta eli ortodoksista unta. Ortouni ryhmitellään syvyysasteisiin I-IV, joista ensimmäinen on kevyin ja neljäs syvin vaihe. Kaikkein tärkein vaihe nukkumisen laadun kannalta on syvän nukkumisen vaihe. Jos syvä uni jää vähiin, ihminen kokee olevansa väsynyt ja huonosti nukkunut. Ortounessa pulssi ja hengitys ovat hitaita. Lihastonus on valvetilaa vähäisempi. Unet, joita nähdään ortounen aikana ovat loogisempia kuin REM-unen aikana. Toinen nimitys ortounelle on NREM-uni (non-REM) erotuksena REM-unesta.

REM-unen toinen nimitys on vilkeuni, lisäksi käytetään nimiä parauni ja paradoksinen uni. REM tulee sanoista rapid eye movement eli ”nopean silmän liikkeen uni”. REM on syväunen vaihe, joka ilmenee ortounen I-II vaiheen aikana. Pulssin ja hengityksen aktiivisuus vaihtelee siinä vaiheessa suuresti. Unia nähdään enemmän kuin ortounen aikana ja unet ovat epäloogisempia ja surrealistisempia kuin ortounessa. Nuoret ihmiset tarvitsevat unta enemmän kuin vanhat.

Vastasyntyneiden unen tarve on noin 16 tuntia vuorokaudessa eli lähes koko päivän. Aikuisille riittää tavallisesti 6-8 tuntia unta. Myös REM-unen suhteellinen määrä pienenee ikääntymisen kuluessa. Aikuisten REM-unen määrä on enää noin 20 %, mutta vastasyntyneillä se on lähes puolet koko unen määrästä. Vanhat ihmiset saattavat ottaa tavakseen nukkua päiväunia.

Ei ole mitään tiettyä vakiomäärää unta, jonka ihminen tarvitsee ja sen määrä vaihtelee yksilöllisesti. Myös päivän aikana koettu rasitus vaikuttaa yöunen määrään. Nukkumisen tarve on siten yksilöllinen. Jos ihminen saa vähemmän unta kuin hän tarvitsee, aktiivisuus vähenee ja uneliaisuus lisääntyy. Pahimmillaan ihminen voi sairastua ja nähdä valveunia ja mikrouniakin voi esiintyä. Väsymys on länsimaissa vaikea terveysongelma. Unet ovat subjektiivisia nukkumisen aikana koettavia elämyksiä, joihin  liittyy ajatuksia, tunteita, mielikuvia, ääniä ja aistimuksia. Uni voi olla kuin loogine tarina tai hyvinkin surrealistinen ja epälooginen ja arjen asioita voidaan yhdistellä unissa hyvinkin mielivaltaisesti. Unessa on erilaisia vaiheita, joiden aikana herääminen on erilaista. On monia syitä, miksi näemme unia ja nukumme ja eri tieteenaloilla on omia vastauksia asiaan niiden omalta pohjalta.

Nukkuminen on paljon enemmän kuin vain fyysistä lepäämistä. Unettomuus on vakavasti otettava oire, jota kannattaa hoitaa vaalimalla hyvää unihygieniaa sekä tarvittaessa käyttäen lääkkeitä tai unta auttavia luontaistuotteita työ- ja toimintakyvyn vaalimiseksi. Unettomuus voi ilmetä nukahtamisvaikeuksina tai öisenä heräilynä ja vaikeutena päästä uudelleen uneen tai liiana aikaisena heräämisenä. Unettomuus voi olla kroonista tai väliaikaista.

{lang: 'fi'}