Ubikinoni eli Koentsyymi Q10

Ubikinoni eli Koentsyymi Q10

Ubikinonin toinen nimitys on Koentsyymi Q10 eli CoQ10. Ubikinoni on vitamiineja muistuttava fysiologinen yhdiste, tehokas rasvaliukoinen antioksidantti ja hyvin suosittu ravintolisä. Vuonna 1957 tohtori Frederick Cranen johtama työryhmä onnistui eristämään
ubikinonin naudan sydänlihaksesta. Niinikään vuonna 1957 tohtori R. A. Morton alkoi tutkia löytynyttä yhdistettä ja hän antoi sille nimen ubikinoni. Vuonna 1966 tutkijat Mellors ja Tappel pystyivät näyttämään, että ubikinoni on tehokas antioksidantti. Karl Folkers sai selville vuonna 1969, että ubikinoni on vitamiininkaltainen yhdiste. Vuonna 1972 tohtori William Judy suoritti pitkäkestoisia ubikinonitutkimuksia ihmisillä ja sai selville, että ubikinoni edistää sydän- ja verisuoniterveyttä. Tämän tutkimuksen jälkeen ubikinonia on tutkittu laajalti eri puolilla maailmaa.

Ubikinoni ehkäisee vanhenemiseen liittyviä muutoksia, ihon rypistymistä ja LDL-kolesterolin hapettumista. Ubikinoni valmistaa energiaa mm. sydän- ja aivosoluille. Se varjelee niitä sairastumiselta ja rappeutumiselta. Näin ollen ubikinoni on kardio- ja
neuroprotektantti eli sydämen ja hermosolujen suojelija. Ubikinoni valmistaa energiaa
mitokondrioissa, jotka ovat solujen voimalaitoksia. Lisäksi ubikinoni suojelee hermosoluja mm. Alzheimerin ja Parkinsonin taudeissa sekä toisissa hermostoa vaurioittavissa tiloissa.

Niiden, jotka käyttävät statiineja (kolesterolin synteesiä estäviä lääkeaineita) on aiheellista ottaa lääkkeiden sivuvaikutuksilta välttymiseksi ubikinonia, sillä ubikinonin määrä vähenee veressä. Statiinien haittavaikutus perustuu suureksi osaksi juuri ubikinonin estämisestä. Haitoilta suojaava ubikinonin päiväannos on ainakin 50 mg. Belgiassa saa myydä 200 mg:n päiväannoksen antavia ubikinonivalmisteita ja ubikinoni on turvallista hyvinkin suurina vuorokausiannoksina (peräti 3000 mg) ilman haittavaikutuksia.

Kemiallisesti ubikinoni on kinoni, täsmällisemmin ilmaistuna 2,3 dimetoksi-5 metyyli-6 dekaprenyyli-bentsokinoni. Ubikinonissa on pitkä isoprenoidihäntä, jolla molekyyli ankkuroituu mitokondrion sisäkalvoon ja kinoniosa, joka sekä ottaa vastaan että siirtää elektroneja hengitysketjussa. Molekyylissä on kymmenen isoprenoidiyksikköä.Ubikinonin nimen etuliite ”ubi” merkitsee ”kaikkialla”. Ubikinonia löytyy lipoproteiineissa sekä
kaikkien solujen kalvoilla ja solujen pienoisvoimalaitoksissa, mitokondrioissa. Niissä
ubikinonia tarvitaan energian, tarkemmin sanottuna adenosiinitrifosfaatin (ATP) valmistamiseen ravinnon hiilihydraateista, rasvahapoista ja hapesta. Jos ubikinonista on puutosta, se poistaa käytöstä AMPK:ta, joka on merkittävässä asemassa oleva aineenvaihdunnan säätäjä. Tällä selittyy osaksi ubikinonin suuri merkitys muun muassa sokeri- ja rasva-aineenvaihdunnassa.

Ubikinonia tuottamaan pystyvistä mikro-organismeista tehdään kaupallista ubikinonia fermentoimalla.

Sydän on todella rankasti työllistetty elin: sydän lyö 100 000 kertaa vuorokauden aikana ja pumppaa noin kymmenen tonnia verta verenkiertoon ja tämä kaikki vaatii runsaasti energiaa. Kun mitokondriot ovat terveitä ne valmistavat kuusi kiloa ATP:tä vuorokauden
aikana. Näin ollen ubikinonilla on suuri tärkeys sydämen toiminnalle. Belgialaisen professorin Michael Maesin työryhmän tutkimustuloksien mukaan ubikinoni on
merkittävä suojaravinne sydänsairauksien ja neuropsykiatristen häiriöiden torjumiseksi.

Kaikesta solujemme tarvitsemasta sekä käyttämästä energiasta syntyy n. 90 % mitokondrioissa. Energiaa valmistetaan ubikinonin avulla ravinnon mukana
saatavista hiilihydraateista (sokerista tarkemmin sanottuna), hapesta ja rasvahapoista kahdessa toisiinsa liittyvässä biokemiallisessa prosessissa, jotka ovat anaerobinen (happea käyttämätön) Krebsin syklus (sitruunahappokierto) sekä aerobinen
elektronisiirtoketju.

Sadan milligramman annos vuorokaudessa parantaa fyysistä suorituskykyä Wingaten testissä (tarvittava annos on 20-30 kertaa isompi kuin mitä ravinnosta saadaan).

Ubikinonin pitoisuudesta veressä ja kudoksissa

Laboratoriossa on mahdollista mitata ubikinonin pitoisuus veressä ja kudoksissa. Plasman ubikinonin pitoisuus ei korreloi kudoksien kuten ihon ubikinonin pitoisuuden kanssa. Ruotsissa Tukholman Karoliinisen Instituutin tutkimus osoitti, että ubikinonin
pitoisuus veressä on keskimäärin 1-3,5 nmol/l. 20-vuotiaana ubikinonin pitoisuus on tavallisesti suurimmillaan ja sen jälkeen pitoisuus alenee hitaasti ja lisäksi voimat alkavat huveta. 40-vuotiaana ubikinonin määrä on pienentynyt 30 %, 60-vuotiaana 50
% ja 70-vuotiaana jo peräti 75 %. Sydämen terveyteen tällä on hyvin suuri merkitys. Tutkimuksissa on todettu, että suun kautta otettu ubikinoni imeytyy hyvin vereen ja kulkee veren mukana sydänlihakseen, jota ubikinoni suojelee mm. hapenpuutteelta. Seerumin Q10-pitoisuus korreloi sitä paitsi vapaiden radikaalien määrän kanssa elimistössä – mitä runsaammin on ubikinonia, sitä vähemmän on vapaita
radikaaleja.

Ravintolisänä otetun ubikinonin imeytyminen vereen tapahtuu kahdessa vaiheessa. Kun kapseli on syöty, ensimmäinen pitoisuuspiikki ajoittuu noin 6-8 tunnin päähän. Toinen piikki tulee 12-24 tunnin kuluttua ubikinonin ottamisesta. Sen arvellaan aiheutuvan
ubikinonin jakautumisesta uudelleen elimistössä ja Q10:n enterohepaattisesta (suolisto-maksa) kierrosta. Veressä olevasta ubikinonista on 90 % pelkistyneessä muodossa ubikinolina (CoQ10H2). Pelkistyminen tapahtuu suoliston enterosyyttisoluissa ennen kuin yhdiste kulkeutuu verenkiertoon.

Silmänpohjan verkkokalvossa (retinassa) ubikinonipitoisuus pienentyy vanhenemisen myötä noin 40 %, minkä seurauksena energian tuotanto (ATP) vähentyy ja se puolestaan altistaa verkkokalvon rappeutumiselle.

Silloin kun ubikinonin määrä veren seerumissa tai plasmassa alenee alle kriittisen rajan (0,68 mikromoolia millilitrassa), sydänlihas- ja aivosolut alkavat rappeutua kunnes ne alkavat kuolla. Ubikinonin pitoisuus on noin vähäinen vanhoilla ihmisillä, jotka
eivät käytä ravintolisänä ubikinonia. Seurauksena voi olla sydämen toiminnanvajaus tai dementia, kuten Alzheimerin tauti. Näitä sairauksia kyetään ehkäisemään syömällä ubikinonia joka päivä ravintolisänä.

Ravinto ubikinonin lähteenä

Ravinnosta saadaan pieniä määriä ubikinonia (keskimäärin 3-6 mg/pv, puolet siitä pelkistyneessä muodossa ubikinolina). Ubikinonin lähteitä ovat sisäelimet (maksa, munuaiset), liha, soijaöljy, sardiinit, makrillit, pähkinät, maapähkinät ja vehnä.
Ubikinonia on niin vähäisiä määriä näissä ravintolähteissä, että sardiineita täytyisi syödä 1,6 kg, jotta saataisiin 100 mg ubikinonia. Maksassa syntyy kaiken aikaa vähäisiä määriä ubikinonia. Vanhentuminen, sairaudet ja jotkin lääkkeet (mm.statiinit, beetasalpaajat ja diabeteslääkkeet) pienentävät ubikinonin biosynteesiä maksassa. Jos kyseisten lääkkeiden kansa nautitaan ubikinonia ravintolisänä, vältetään puutos ja sivuvaikutukset
vähenevät. Suuresta osuudesta ubikinonin tuotantoa vastaavat japanilaiset lääketehtaat.

Ubikinonin käyttö ravintolisänä

On havaittu, että sydänpotilailla on normaalia vähemmän ubikinonia veressään ja sydänlihaksessa. Jos terve ihminen ottaa 100 mg ubikinonia vuorokaudessa, nousee seerumin ubikinonipitoisuus 0,6:sta 1,5 mg:aan/l ja se riittää ehkäisemään ”pahan”
LDL-kolesterolin hapettumista. ”Paha” LDL ahtauttaa valtimoita ainoastaan hapettuneena oksikolesterolina tai sokeroituneena. Useat johtavat sydänlääkärit suosittelevat ubikinonin käyttöä ravintolisänä, ainakin 50 mg päiväannoksena. Diabeetikko saa helpommin sydänkohtauksia, mikä selittyy LDL:n hapettumisella ja sokeroitumisella. B6-vitamiini,
benfotiamiini ja karnosiini auttavat estämään LDL:n sokeroitumista.

Japanissa ainakin 12 miljoonaa potilasta käyttää lääkärien määräämää ubikinonia sydänsairauksien hoitamiseen. Japanissa ubikinonin käyttö sisältyy koululääketieteeseen. Mutta ubikinonia pitää käyttää 2-3 kk säännöllisesti tavallisesti, jotta ubikinonin hyvät vaikutukset pääsevät ilmenemään.

Tanskalaiset lääkärit päättelivät, että sydänpotilaat voivat hyötyä ubikinonin käytöstä ravintolisänä tehtyään Q10-tutkimuksen 22:lla vakavaa sydämen vajaatoimintaa sairastavalla potilaalla. Ubikinonin vaikutuksesta sydänlihas vahvistui.

201 italialaista sydänlääkäriä ja 165 muuta sisätautilääkäriä tutkivat ubikinonin vaikutusta
sydämen vajaatoiminnan täydentävänä hoitona 1715:lla potilaalla käyttäen 50 mg vuorokausiannoksia. Ubikinonin vaikutus oli, että verenpaine alentui selvästi ja sydämen sykekin laski, mikä merkitsee sitä, että sydänlihas vahvistui. Lääkärien arvion mukaan 71 % potilaista sai ubikinonista apua.

USA:n sydänliiton mukaan ubikinoni auttaa ehkäisemään kolesterolin synnyttämiä plakkeja valtimoissa. Lisäksi ubikinonin nauttiminen ravintolisänä pienentää angina
pectoris-vaaran puoleen, väittää American Journal of Cardiology-lehti.

Iranissa on havaittu, että ubikinonista on hyötyä lapsien sydämen vajaatoiminnan hoitamisessa.

On tiedetty yli kolmenkymmenen vuoden ajan, että kroonisissa sairauksissa esiintyy ubikinonin puutetta. Ubikinonin ottaminen auttaa estämään pitkäaikaissairauksia sekä hidastaa niiden etenemistä. Lisäksi ubikinonista saattaa olla huomattavaa apua
urheilijoille, kuntoilijoille ja terveille ikääntyville ihmisille.

On useita johtavia sydänlääkäreitä, jotka suosittelevat vähintään 50 mg vuorokausiannoksella ubikinonin nauttimista sydänpotilaille. Ubikinonia auttaa ehkäisemään pahan LDL-kolesterolin hapettumista niin että LDL pysyy vaarattomassa muodossa eikä ahtauta valtimoita.

On kaksi tutkimusta, joiden perusteella ubikinoni saattaa jonkin verran heikentää
verenohennuslääkityksen (warfariinin) tehoa ja sen tähden voidaan joutua säätämään kyseisen lääkityksen annostusta. Mutta mitään ehdotonta estettä ei ole ubikinonin käyttämiselle verenohennuslääkkeiden kanssa.

Diabeteksesta kärsiville määrätään monesti kolesterolia alentavia lääkkeitä, statiineja. Mutta niiden haittavaikutus on veren ubikinonin määrän pienentyminen ja siitä seuraa valtimoiden sisäpinnalle toimintahäiriöitä. Mutta se voidaan estää jos nautitaan 200 mg ubikinonia päivässä australialaisen tutkimuksen mukaan.

Myös neurologit ovat ryhtyneet tutkimaan ubikinonia, ja on ilmennyt, että ubikinoni on loistava hermoja suojeleva yhdiste. Mutta neurologisissa sairauksissa plasman ubikinonin määrä pitää nostaa varsin suureksi, ennen kuin ubikinonista saadaan kliinistä hyötyä. 5-10
mg/kg on hoitava vuorokausiannos, jolloin ubikinonista voi olla apua hyvin vaikeissa hermostoa rappeuttavissa sairauksissa, kuten Parkinsonin taudissa ja ALS-taudissa.

Migreenin estämiseen käytetään 150-300 mg ubikinonia Suomen Neurologiyhdistyksen ja lääkäriseura Duodecimin asiantuntijatyöryhmän käypä hoito-suosituksissa vuodelta 2008.

Auringonvalon ultraviolettisäteet vanhentavat ihoa, mutta sitä voidaan torjua ottamalla ubikinonia joko sisäisesti tai voiteena ihon päälle japanilaisen tutkimuksen mukaan. Ubikinoni auttaa ehkäisemään vanhentavan hormonin kerääntymistä vereen.

Ubikinoni ja syöpä

Aina vuoteen 1961 asti palautuu ubikinonin käyttäminen syöpäsairauksien täydentävänä hoitona. Silloin saatiin tutkimuksissa selville, että syöpää sairastavilla ihmisillä on veressään vähemmän ubikinonia kuin terveillä verrokeilla. Tutkimukset ovat viitanneet
siihen, että ubikinoni ihmisen puolustusjärjestelmää toimimaan tehokkaammin, mikä tukee ubikinonin käyttämistä syövän tukihoitona.

Ubikinoni ja liikunta

Palautumisen nopeuttamisessa ja energian lähteenä kuntoilijat ja urheilijat hyötyvät ubikinonin nauttimisesta. Japanissa on tehty tutkimus, jossa saatiin selville, että ubikinoni estää urheilijoiden lihasvaurioita. Ubikinoni estää sekä pienentää kovassa lihastyössä muodostuvien vapaiden radikaalien aiheuttamaa hapetusstressiä. Lisäksi ubikinoni
ehkäisee väsymystä, kertoo Upsalan yliopiston tekemä tutkimus ja ubikinoni lisää suorituskykyä ja vieläpä nopeuttaa haavojen parantumista.

Ubikinoni ja raskausaika

On saatu selville eräässä uudessa tutkimuksessa, että raskauden aikainen seerumin hyvä ubikinonin pitoisuus turvaa sikiön normaalia kasvamista sekä tasapainottaa mahdollisia aineenvaihdunnan häiriöitä.

Miten ubikinonia pitäisi annostella?

Aikuinen ihminen voi nauttia ubikinonia 50-500 mg vuorokaudessa suun kautta. Kaikkea määrää ubikinonia ei tarvitse ottaa yhdellä kertaa, vaan annoksen voi jakaa pienempiin osiin pitkin päivää nautittavaksi. Lapsille sopiva annos on puolet aikuisten ihmisten
ottamasta määrästä. Diabeetikoille, jotka käyttävät statiineja suositellaan 200 mg vuorokaudessa. 500 mg pienemmistä annoksista ubikinonia ei ole odotettavissa
mitään haittavaikutuksia.

{lang: 'fi'}