Pellava ja sen terveellisyys

Pellava ja sen terveellisyys

Pellava on terveellinen ja vaikutuksiltaan sekä käyttötavoiltaan monipuolinen kasvi. Nykyään tutkitaan pellavaan sisältyviä rasvahappoja, linoli- ja alfalinoleenihappoa. Näillä rasvahapoilla voi olla oma roolinsa sydän- ja verisuonitautien, syövän ja masennuksen hoitamisessa ja tämä kiinnostaa tutkijoita. Jokaisen solun lipidikalvossa välttämättömät rasvahapot tai niiden johdannaiset ovat osana. Näitä rasvahappoja tarvitaan aivojenkin
normaaliin kehitykseen kasvuiässä ja aikuisena aivojen toimintaan, nimittäin hermoimpulssien välitykseen. Lisäksi elimistö käyttää välttämättömiä rasvahappoja
prostglandiinien – hormoneja muistuttavien aineiden – tuottamiseen. Ne vaikuttavat säätelevästi muun muassa valtimoiden kimmoisuuteen, natriumin erittymiseen
munuaisista ja niillä on tehtävänsä myös elimistön puolustusjärjestelmässä.

Edellisen lisäksi on viitteitä siitä, että pellavalla on tulehdusta ehkäiseviä, antioksidanttisia,
hypoglykeemisia, hyytymistä vähentäviä sekä verenpainetta alentavia vaikutuksia. Tosin näiden pellavan ominaisuuksien todentaminen edellyttää lisätutkimuksia.

Omega-3 ja omega-6 rasvahappojen soluaineenvaihduntaan käytetään samoja entsyymejä
Elimistö suorittaa ruoasta saatua linolihappoa ja linoleenihappoa entsyymeillään toisenlaisiksi rasvahapoiksi, joita käytetään muun muassa eikosanoidien synteesiin. Omega-6-ryhmän rasvahapoista kuten linolihaposta elimistö muodostaa ensin gamma-linolihappoa ja sitten arakidonihappoa. Omega-3-rasvahapoista kuten alfa-linoleenihaposta
elimistö valmistaa eikosapentaeenihappoa. Siitä elimistö mahdollisesti valmistaa dokosaheksaeenihappoa. Yhteinen piirre näille hiiliketjuja pidentäville soluaineenvaihduntareaktioille on se, että ensimmäisen kaksoissidoksen paikkaa ei voida muuttaa ketjun metyylipäästä laskettuna. Elimistö ei siten kykene muuttamaan omega-3- ja omega-6-rasvahappoja toisikseen. Omega-3- ja omega-6-rasvahappojen
soluaineenvaihduntaan käytettävät entsyymit ovat samoja ja niinpä onkin arveltu, että entsyymien käytöstä syntyisi kilpailua. Se merkitsisi sitä, että ylimäärä omega-6-rasvahappoja ehkäisisi omega-3-rasvahappojen tehokkaan soluaineenvaihdunnan
EPA:ksi. Riskinä on siten se, että toisen rasvahapposarjan ylimäärä aiheuttaisi mm. vain
tiettyjen eikosanoidien muodostumista.

Solukalvojen rasvahapot ja tulehdukset

Ravinnosta saadut rasvat määräävät varsin pitkälti solukalvojen tyydyttämättömien rasvahappojen koostumukseen. Rasvahapot muodostavat solukalvojen fosfolipidien komponentit. Jos solukalvoa ärsytetään kemiallisesti tai fysikaalisesti, sen omega-6 rasvahapoista muodostuu soluaineenvaihdunnassa muun muassa 2-sarjan prostaglandiineja sekä 4-sarjan leukotrieeneja. Etenkin prostaglandiinit ovat
merkittäviä tulehdusreaktioita edistäviä yhdisteitä. Mutta jos solukalvoissa esiintyy
omega-3-rasvahappoja, saattaa syntyä 3-sarjan prostaglandiineja ja 5-sarjan leukotrieeneja, jotka eivät ole niin paljon tulehduksellisia. Niinpä ainakin teoreettisesti saatetaan pystyä tasapainottamaan eräiden tilanteiden tulehdusvasteita
jos solukalvojen rasvahappokoostumusta manipuloidaan.

Kasvilignaaneista ja pellavansiemenistä

Pellavansiemenissä on paljon kasvilignaaneja, jotka ovat fenoliyhdisteitä. Suolistossa olevat bakteerit kykenevät poistamaan kasvilignaattien hiilihydraattiosan, minkä tuloksena syntyy nisäkäslignaaneja enterodiolia sekä enterolaktoonia. Kyseiset lignaanit imeytyvät ohutsuolesta ja maksa konjugoi ne. Sapen ja virtsan mukana konjugaatiotuotteet erittyvät ja tällöin ne saattavat joutua enterohepaattiseen kiertokulkuun. Pellavansiemenessä on paljon sekoisolarisiresinolia, ja se on merkittävin kasviravinnosta saatava
lignaani. Hedelmissä, viljoissa ja pähkinöissä esiintyy mainittua lignaania paljon vähemmän. Suoran annosriippuvuuden suhteessa virtsan enterodioli-, enterolaktoni- ja kokonaislignaanipitoisuudet nousevat kun pellavansiemeniä nautitaan. Jotkut tutkijat arvelevat, että pellavassa olevilla lignaaneilla olisi yhteys rinta- ja paksusuolensyövän
kehittymisen estämiseen. Lignaanit menevät ruoansulatuselimistöstä maksan pinnalla esiintyviin estrogeenireseptoreihin, jolloin on mahdollista, että nämä lignaanit kiihdyttävät sukupuolihormonia sitovaa yhdistettä, jonka tehtävänä on säädellä veren estrogeenipitoisuutta.

{lang: 'fi'}